Riistaeläinten ruokinta
Vaikka olen jo vuosien ajan perustanut riistaeläimille erilaisia ruokintapaikkoja, niin siitä huolimatta tutkinto on vahvistanut ymmärrystäni siitä, mitä ovat merkittävimmät ruokintojen aiheuttamat riskit riistalle ja luonnolle.
Tutkinnon suorittamisen myötä olen ottanut tarkemmin huomioon ruokintapaikan sijainnin ja sen vaikutukset niin riista- ja petoeläimille kuin liikenteellekin. Tutkinto on konkretisoinut osaamistani suunnitella ja toteuttaa riistaruokinta taloudellisesti, oikea-aikaisesti ja huomioiden samalla ympäristön ja eri riistalajien vaatimukset.
Talviruokinta tulee aloittaa hyvissä ajoin syksyllä, jotta kauriiden ja peurojen ruoansulatuselimistö ehtii vähitellen tottua ruokintapaikkojen tarjoamaan ravintoon. Kauriit ja peurat vierailevat alkusyksyllä ruokintapaikoilla siten, että ne hyödyntävät sekä luonnosta löytämäänsä luonnonravintoa että ruokintapaikkojen tarjontaa samanaikaisesti. Näin siirtymä kohti ruokintoja tapahtuu asteittain.
Talvirehulajikkeiston tulee olla riittävän monipuolinen ja väkirehujen ohella tulee kiinnittää huomiota erityisesti nestepitoisen rehun, porkkanoiden, perunoiden, omenoiden sekä muiden juurikkaiden osuuteen. Luonnonravinnossa hiven- ja kivennäisaineita on niukasti, joten ruokintapaikkojen yhteyteen / läheisyyteen on hyvä viedä myös nuolukivi.
Ruokintapaikan perustaminen
Metsäkauriiden (Capreolus capreolus) ja valkohäntäpeurojen (Odocoileus virginianus) talviruokinta on lähinnä sorkkaeläinten perusenergiahuoltoa – tai sellaisena se tulisi riistanhoidollisesta näkökulmasta pitää.
Talviruokintapaikka tulee suunnitella ottamalla huomioon sekä niiden sijainti, että kauriiden/peurojen luontainen elinympäristö ja kulkureitit.
Talviruokintaan liittyy muutamia riskejä, jotka tulee ottaa huomioon ruokintapaikkoja suunnitellessa!
Hygienia- ja tautiriski
- huolellisesti valitut ja hyvin rakennetut/sijoitetut ruokinta-automaatit ja -kaukalot vähentävät/pienentävät riskiä
- talviruokintojen ylläpitäminen ja siisteydestä huolehtiminen (maahan päätyvä vilja/jyvät yms. voivat aiheuttaa ongelmia esim. rottien kanssa)
- ruokinnan siirtäminen vuosittain (joitain kymmeniä metrejä edellisvuoden paikasta), erityisesti silloin, kun ruokinta on maahan tapahtuvaa ruokintaa
- useamman pienemmän talviruokinnan ylläpitäminen vs. yksi iso talviruokinta
Kannanhoidollinen riski
- ruokinnalle kerääntyvä kohderiista houkuttelee paikalle myös saalistajia, jolloin ruokinnan kokonaisvaikutus kantaan voi kääntyä negatiiviseksi (esim. teeret houkuttelevat paikalle haukkoja ja pienpetoja)
- ruokintapaikkojen sijoittelu
- huomioida tarkkaan, että minkä riistalajin talviruokinta on kannattavaa
- pienpetojen ja haittalintujen pyynnin tehostaminen
- tarpeettoman runsas ruokinta edesauttaa lisääntymispotentiaalia
Sosiaalinen riski
- maanomistajat voivat alkaa ajatella, että alueelliset riistan aiheuttamat vahingot johtuvat tehdyistä riistanhoitotoimenpiteistä
- yhteistyö maanomistajien ja paikallisten toimijoiden kanssa
- riistapeltojen/talviruokintojen/nuolukivien sijoittelu suhteessa viljelyksiin/taimikoihin jne.
- metsästyksen keskittäminen niille alueille, joilla riistan aiheuttamia vahinkoja ilmenee
Kolaririski
- ruokinnan järkevä sijainti vähentää kolaririskiä (kaukana teistä)
- useamman pienemmän talviruokinnan ylläpitäminen vs. yksi iso talviruokinta
Taloudellinen riski
- talviruokinta maltillisilla määrillä
- menekin arviointi ja osto silloin, kun vilja/rehu on edullista, ettei tarvitse kesken kauden hankkia nopeasti jostain kalliilla
- talviruokinnan aloittaminen syksyllä ja lopettaminen keväällä
- talviruokintapaikkojen hyvä sijainti ja helppo huollettavuus pienentävät niistä aiheutuvia kustannuksia (kilometrit, polttoaine jne.)
Erilaiset työkalut ja -koneet sekä niiden käyttö ovat metsästäjälle / riistanhoitajalle tuttuja.